Hei me pyöräillään!: Brysselissä

Turvamiehet Ivan ja Tommi nojailevat rennosti seinään,
kun muut tutustuvat parlamentiin.

Tommin koululla on tapana järjestää lukulomaviikoilla jonkinmoinen matka opiskelijoille ja mekin päästiin tällä kertaa mukaan. Suuntana oli Brysseli ja matkaseurana oli 13 muuta opiskelijaa/vaimoa/staff-henkilöä. Matka täältä sinne kesti vajaat kolme tuntia, joten aika nopeasti täällä maiden rajat ylitellään. Tai siis rajan ylityksessähän ei oo mitään hidasta. En oo edes ihan varma, että missä se raja oikeastaan oli. Tie vaan jatkuu samaan malliin ilman pysähdyksiä ja jossain kohdassa näin jotain EU-kylttejä, joiden arvioin indikoivan lähestyvää rajaa. Mutta siis kun nää maat on niin pieniä, voi vajaassa kuudessa tunnissa kuulemma hurauttaa vaikka Pariisiin asti. Eli samalla aikaa kuin ajelis Helsingistä Joensuuhun, vois ajella Amsterdamista Pariisiin. Tervetuloa Keski-Eurooppaan. Harmi vaan kun ei ole autoa. Muuten mä olisin huristelemassa joka viikonloppu johonkin.

Nadiyan ja Jaynen kanssa parlamentteilemassa.
Huomaatteko, siellä lukee kauppa! :)

No mutta siis Brysselissä käytiin tutustumassa Europarlamenttiin (en ehkä itse olisi valinnut matkakohteeksi, mutta se oli se ainokainen paikka, johon kaikkien oli yhteiskyytien takia mentävä). Ja sehän olikin sitten mielenkiintoinen propagandakeskus. Esittelyjä lukiessa ja kuunnellessa sai väkisinkin vaikutelman, että kyllä meillä on nyt kaikki niiiin hyvin kun on se EU. No saatiin kuitenkin kierros ihan omalla kielellä, kun kaikki EU-maiden kielet oli tietenkin edustettuina. Ei nyt sentään live-oppaat siellä meitä rivissä odotelleet, mutta mielenkiintoiset multimediavimpaimet kuitenkin. No onpahan sekin tullut nähtyä ja päästiin lukemaan päivän Hesaria.

Toinen Tommi ja päivän Hesari

Parlamentista suunnattiin sit kaupungille ja saatiin iloisesti tuhrattua 15 minuutin matkaan noin puoltoista tuntia, joten mun suunnittelemat kirppiskierrokset sai unohtaa ja päädyttiin yhteismatkailemaan muiden kanssa ja kiertelemään keskustan turistikaduilla töllistelemässä vierivieressä olevia suklaakauppoja ja etsimässä pissaavaa poikaa, joka kuulema joskus sammutti tulipalon pissaamalla talon katolta. Näin Belgiassa.

Belgialaisia vohveleita oli toki maistettava ja etenkin miesväki oli onnesta soikeina, kun saivat alempana kuvissa näkyvät annokset eteensä. Ne oli höystetty tuoreilla mansikoilla, kermalla ja suklaasulalla, vaikka tällaisia mahtiannoksia kuulema syö vain turistit. Oikeat belgialaiset syövät vohvelinsa pelkällä puuterisokerilla kuorrutettuina. Mutta jos on yhtenä vaihtoehtona pelkkä puuterisokeri ja toisena kaikki maailman herkut, kuka nyt sokeriin tyytyisi. Varsinkin suklaan luvatussa maassa.

Pissaava poika. Jokaisen turistin must. En tiedä miksi.

Käytiin myös suklaamuseossa, josta kovasti hehkutettiin, että siellä saa sit syödä niin paljon suklaata kuin vain ikinä haluaa. No minähän jo etukäteen kyynisenä arvelin, että markkinapuhetta tuollainen ja niinhän se osoittautui todeksi, kun siellä sai tosiaan syödä ilmaiseksi, tai ehkä kuuden euron pääsymaksuhintaan, sellaisia puolikkaan pikkurillin kynnen kokoisia suklaanappeja. Että sellaista siellä sitten. No nähtiin kuitenkin miten belgialaisia sukla praliineita tehdään ja Tommi jo kotimatkalla suunnitteli kuinka alkaa niitä valmistamaan. Ei ole tosin vielä praliineita näkynyt, joten saattoi jäädä haaveeksi moinen.