Monet ovat kyselleet minulta, että mistä minä sitä väitöskirjaa sitten oikein teen. Yleensä vastaan "Matteuksen evankeliumista" tai "Uudesta testamentista," toisinaan "Messiaanisesta odotuksesta." Nämä kaikki vastaukset heijastelevat tiettyä kiusallisuutta mitä koen liittyen tutkimusaiheeseeni (syy selvinnee alla). Eräs ystäväni juuri kyseli sähköpostissa toiselta puolelta palloa, että mitä minä oikein tutkin, ja että onko meillä blogia, joten ajattelin rohkaistua kertomaan vähän tarkemmin mitä oikein teen. (Pitäkööt varansa joka tämän luvatta kopioi.)
Yhdestä Jakeesta...
Kuten tyypillistä, väitöskirjani kohdistuu erittäin kapeaan alueeseen. Saattaa kuulostaa naurettavalta, että teen tutkimusta yhdestä Uuden testamentin jakeesta, Matteus 12:23:
"Ja silloin koko ihmisjoukko hämmästyi tästä, ja he alkoivat ihmetellä ääneen: 'Ettei tämä vaan olisi Daavidin Poika?'"
Luonnollisesti tutkimus on paljon laajempi kuin yhden jakeen loputon pohtiminen. Koska kyse on historiallisesta tekstistä ja tapahtumasta, tutkija joutuu selvittämään itselleen (ja mahdollisille lukijoilleen) miten sen aikaisen maailmankuvan ymmärtäminen avaa ko. tekstiä. Maailmankuvan ymmärtäminen puolestaan edellyttää suhteellisen laajaa kirjallisuuden sisäistämistä.
Daavidin Poika?
Itseäni kiinnostaa tässä jakeessa se, että mitä Jeesus teki minkä takia ihmiset vetivät yhtäläisyysmerkin Daavidin Poikaan? Daavidin Poika on messiaaninen käsite, joka on läsnä Matteus 1:1 lähtien, ja jo Vanhassa testamentissa sen juuret lienevät 2 Samuel 7:11-16, jossa Herra lupaa Daavidin jälkeläiselle ikuisen kuninkuuden.
Näin ollen messiaaninen yhteys on tunnistettu tässä tekstissä, mutta sitä ei ole osattu käsitellä osana Matteuksen narratiivia, sitä mitä edeltää, ja erityisesti sitä mitä seuraa: väittely siitä kenen "voimassa" Jeesus toimii. Oma hypoteesini on, että "Daavid" ei ole väittelyn keskeisin hahmo, vaan Salomo, tämän fyysinen jälkeläinen.
Salomon ja Mystiikka
Myöhempi juutalainen perinne ymmärsi Salomonin viisauden laajemmaksi, koskemaan myös tuonpuoleisia asioita. Erityisesti Raamatun ulkopuolinen, legendaarinen teksti joka kantaa nimeä Salomonin testamentti, piirtää kuvan Salomosta kuninkaana jolla on valta ja voima jopa yli pahojen henkien. Juutalainen historioitsija Josefus, Jeesuksen aikalainen, kertoo juutalaisesta miehestä joka karkotti pahoja henkiä Salomonin nimessä. Tähän päivään asti on säilynyt runsaasti juutalaisia amuletteja joissa vedotaan Salomonin nimeen pahojen henkien poissapitämiseksi.
Matteuksen tekstissä ihmisjoukko reagoi siihen, kun Jeesus karkottaa pahan hengen ihmisestä ja parantaa hänet kahdesta vakavasta sairaudesta. Jeesus näyttää toimivan toisenlaisella auktoriteetilla, koska hän ei käytä Salomonin nimeä kuten juutalaiset manaajat olisivat luonnollisesti tehneet. 'Nimi' on sama asia kuin 'voima' tai 'auktoriteetti'. Tämä on myös se syy, minkä takia Jeesus vastaa fariseusten syytöksiin: myös heidän omat joukkonsa ajavat pahoja henkiä pois, mutta hekin joutuvat turvautumaan "taikavoimiin." Jeesus sen sijaan toimii Pyhän Hengen valtuutuksella ja voimalla, ja hän julistaakin muutamaa jaetta myöhemmin:
"Tässä on suurempi kuin Salomo!"
Tämän valossa päädyn väittämään, että moninaisten messiasodotusten joukkoon mahtui myös ajatus pahojen henkien ulosajamisesta, mistä tämä jae sitten todistaisi, ja tämä on se minun "alkuperäinen ideani" joka vaaditaan hyväksyttyyn väitöskirjaan.
Temppeli ja Valtakunta
Salomon mystisillä seikkailuilla edellä mainitussa kirjassa on myös yhtymäkohtia sille, mitä Matteus kertoo Jeesuksen tekevän. Salomonin testamentissa keskitytään Jerusalemin temppelin rakentamiseen, ja tähän työhön Salomo pakottaa myös demonit. Lähes kirjan lopussa Salomo huijaa kaksi vahvinta demonia kannattelemaan temppelinl pääsisäänkäynnin päällä suurta kivipilaria, ja teksti sanoo (vapaasti lainaten):
"Jos katsot tarkkaan, voit nähdä kivien sauman epämääräisenä, koska nämä kaksi demonia kannattavat sitä paatta vielä tänäkin päivänä."
Matteuksen kuvaus Jeesuksen temppelinrakentamisesta on hyvin erilaista: hänelle temppeli koostuu ihmisistä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi ja heidät on puhdistettu. Jotkut on parannettu sairauksista, joistakin on ajettu pois pahoja henkiä. Näin ollen Matteuksen kuvaama temppeli on hengellinen ja puhdas rakennus, ei epäpyhä ja maallinen. Eikä kyse ole pelkästä "temppelistä," vaan Jumalan läsnäolosta ja kuninkuudesta valtakuntansa keskellä. Tämän tehtävän edistämisen, tämän temppelin rakentamisen, Jeesus on uskonut opetuslapsilleen kaikkialla maailmassa.
Huom!
Ainakin osittain Salomonin testamentti on kristittyjen muokkaama, koska siellä on liian räikeitä ja yksityiskohtaisia viittauksia Jeesukseen. Toisaalta nämä viittaukset eroavat niin selkeästi kirjan muusta luonteesta, että on oletettavaa että kirja edeltää Kristusta. Toisaalta, vaikka se ei edeltäisikään, vastaavat ajatukset elävät yhäkin joissakin mystisen juutalaisuuden muodoissa, joka todistaa että kyse ei voi olla pelkästä kristittyjen tekemästä mustamaalausprojektista.