Tommi on löytänyt ihanan pehmoisen fleece Man sleaven, kuten hän itse sitä kutsuu, ja alkanut muistuttaa jotain Tähtien sota meats Taru sormusten herrasta hahmoa.
Asunto ei ole oikeasti vielä kovinkaan kylmä, mutta luulempa, että syksyn tullen fleecehuovat eivät jää ilman käyttöä.
Minä sen sijaan olen löytämässä sisäistä tuulipukuilijaani ja olenkin viikon jokaisena päivänä (paitsi tänään) käyttänyt tuulitakkia (jota mielestäni yleensä käytetään urheillessa), joka kuitenkin kuulema oikeasti on kuoritakki, jota voi käyttää milloin vain. Tuulipukuilu on löytänyt uusia ulottuvuuksia, koska täällä sataa jatkuvasti. Ikinä ei voi tietää, sataako seuraavan viiden minuutin sisällä, joten vedenpitävä takki on erittäin käytännöllinen (mutta ei kovin tyylikäs).
Eilen Amsterdamin keskustaan lähtiessä näytti kovastikin sateiselta ja päätin pukeutua käytännöllisesti sään mukaan. Kun päästiin keskustaan, huomasin että näytän jenkkiläiseltä turistilta ilman lenkkareita. Tänään siirryin takaisin tavalliseen urbaaniin nahkatakkiin ja identiteettikriisi helpottui.
Ehkä Tommi on vain varautunut uuden Smurffi-elokuvan ensi-iltaan? Huippua että teillä on blogi ja kuvia täällä, jään seuraamaan!
VastaaPoistaTästä lähtien odotan säännöllistä tyylikatsausta, ja jos tuulipuku alkaa esiintyä liian usein, hälytän lääkintäjoukot hakemaan Maaretin hoitoon. Olen jo hieman huolestunut, Tommi voitko seurata sen henkistä tasapainoa?
VastaaPoistaVoin huojentaa huoltasi Suvi, en oo käyttäny tällä viikolla vielä kertaakaan tuulitakkia. Tosin nyt kun alan pyöräilemään töihin, täytyy harkita asiaa uudestaan. En oo ihan vielä päässy tän pyöräilykonseptin sisään. Täällä pitäis pyöräillä noin 10 km töihin sateesta riippumatta (eli kai noin 30min) ja olla sit hehkeä konttoristi sen jälkeen. ??!
VastaaPoistaNo täytyy lähtee 45 min aikasemmin, tehdä täydellinen vaatteenvaihto (pois tuulipuvusta), laittaa tukka ja meikata. Ja kas, hehkeä konttoristi on kuoriutunut kuoripuvustaan!
VastaaPoista