Löydettiin koti ja kastuttiin

Päästiin sunnuntai-iltana perille Hollantiin ja pienen odottelun ja muutamien puhelinsoittojen jälkeen löytyi kentälle noutajatkin. Stef, joka oli luvannut tulla hakemaan meidät kentältä, oli tulossa vasta seuraavana aamuna klo 06.00. Meidän ei onneksi tarvinnu odottaa sinne asti ja päästiin laukkuinemme kotiovelle asti.

Meillä on syyskuun loppuun asti käytössämme vanhan opettajapariskunnan asunto, joka sijaitsee aivan Tommin koulun läheisyydessä. Asunnossa on kaksi huonetta, keittiösyvennys ja vessa. Asunto on vähän kuin aikamatka takaisin kahdeksankymmentäluvulle, vihreine sohvakalustoineen ja ruskeine laatoituksineen.

Alunperin meille oli varattu huone asuntolasta, jossa olisimme joutuneet jakamaan vessan ja suihkun kahden ylimääräisen miehen kanssa, joten olemme enemmän kuin tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Nyt alamme kuumeisesti etsiä omaa asuntoa. Tämä saattaa osoittautua suhteellisen haastavaksi tehtäväksi, koska ainakin täällä Amsterdamin alueella on valtava pula vuokra-asunnoista ja siksi hinnat ovat pilvissä. Tällä hetkellä mietimme voisimmeko kuvitella ottavamme alivuokralaisen, jonka kanssa voisimme jakaa asumiskustannuksia. Ei ehkä ideaalein ratkaisu, mutta ehkä pakollinen, kun pieniä asuntoja ei ole saatavilla.

Hei me kastuttiin!

Olemme tosiaankin jossain Golf-virran liepeillä tai muuten vaan meri-ilmastossa, täällähän sataa herkemmin kuin Hangossa. Eilen lähdimme iloisesti reippailemaan kohti kauppaa, joka on noin 2 kilometrin päässä asunnolta. Ilma oli aurinkoinen ja lähes hikinen. Ilman painostavuudesta olis varmaan pitänyt osata päätellä ottaa sateenvarjo ja kumpparit mukaan, mutta eipä osattu ei.

Kun lähdettiin kaupasta takaisinpäin alkoi ripsotella. Tommilla oli onneks varjo mukana ja ahtauduttiin kassien kanssa sen alle. Muutama sata metriä kaupalta alkoi rankkasade ja sitähän kesti sit enenevissä määrin koko matkan kotiin asti.

En oo ehkä vielä ikinä kastunu sateesta yhtä märäksi. Lopuksi ei ollu enää väliä kuinka isoista lammikoista (tai lähinnä lammista) käveli läpi, kun kengät ja jalat oli reisiä myöten läpimärät. Siitä sit tassuteltiin kerrostalon kokolattiamattokäytävillä märkiä jälkiä jättäen. Ainut ehkä oikeasti harmillinen asia on, että Tommin kamera kastui akkua myöten märäksi (kuivumista odotellaan), kaiken muun pystyi pelastamaan lämmin suihku ja pesukone.

Oppia ikä kaikki. Ja kumppareiden saapumista odotellessa...