Sunnuntaikävelyllä

Meidän lähistöllä on metsäalue, jossa voi cityihminenkin käydä ihastelemassa keväistä luontoa. Tosin me kyllä asutaan tällä hetkellä pikkukylässä peltojen (tai ehkä golf-kenttien) keskellä eli urbaanius on jo valmiiksi karissut. Päätettiin kuitenkin lähteä metsittymään asfaltoitujen polkujen sivuun ja harrastaa sunnuntaiulkoilua kauniissa kevätsäässä. Tämä tapahtui siis ainakin kaksi viikkoa sitten. Sittemmin ei ole pipoa enää tarvinnut. (Hieman myöhässä aina päivitän näitä tapahtumia tännä näköjään.)

Metsästä löytyy mm. vapaasti vaelteleva sarvilehmälauma. Ovat kuulema aivan kilttejä ja ihan oikeasti ovatkin. Täytyy tosin myöntää, että kun ekan kerran niihin törmäsin, olin hieman yllättynyt ja huolissani terävien sarvien uhkaavasta läheisyydestä. Selvisin kuitenkin ensikohtaamisesta ja nyt olemme jo siirtyneet lämpimämpiin väleihin. Olenhan sentään entinen liperiläisten lehmien ruokkija ja tiedän, että nille annetaan nimi, joka alkaa kyseisen vuoden kirjaimella. Vuonna 2013 vasikoille annetaan nimi, joka alkaa K:lla. Kuten Kaino, Kaneli, Kyljys tai Kerttu. Nyt tiedätte sitten senkin. Näiden Amsterdamse Bosin lehmien kanssa en ole vielä päässyt niin läheiseksi tuttavaksi, että nimiä oltais kyselty. Mutta ehkä sekin päivä joskus koittaa.

Ja sokerina pohjalla päästiin avaamaan terassikausi ja maistamaan myös kevään ensimmäiset jätskit.