Sairastuvalla ja muuta kivaa

Ohoh! Onpa pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoittelin tänne. Pari viikkoa on vierähtänyt vauhdikkaasti töissä, turisteillessa Suvin kanssa ja sairaita hoitaessa ja sairastaessa.
Suvi tuli kyläilemään ja jäi odotettua pidemmäksi aikaa oksennustaudin yllätettyä juuri paluulentoa edeltävänä iltana. Tommi oli alottanut oksentelun jo edellisenä iltana ja Suvi liittyi joukkoon. Mä sain jotenkin pysyttyä bakteereista tai muista loitolla ja siinä potilaat sit makoilivat pari päivää, kun tämä täti kävi töissä ja kantoi sairaille mahdollisesti sopivia liemiä kaupasta.

Sairaat paranivat mahataudista aikanaan, mutta Tommin selkä poksahti samalla kun maha parani. Työkaverin fysioterapeuttimies kävi katsomassa sairasta miestä ja antoi ohjeita: pömppömaha saa olla, kunhan sen alla on vatsalihaksia ja jos on vaikeuksia nousta vessanpöntöltä, kannattaa istua siellä koko päivä. Niillä sit selvittiin ensimmäinen yö ja seuraavana päivänä käytiin naapurilääkärissä, joka määräsi lääkkeitä kipuun ja särkyyn. Tommin mukaan lääkkeet olivat tosin liian mietoja, mutta ei kuulemma uskaltanut pyytää vahvempia, etteivät olis nistiksi luulleet. Jossain välissä mäkin ehdin vatsani sisällöt yläkautta tyhjentämään. Parasta ennen päivänsä hetki sitten nähnyt hummus ei sopinut mahalle ja pyrki voimallisesti ulos. Annoin periksi ja helpotti.

Etualalla Dr Hays ja kiinalais-surinamilainen
Daniel kiitospäivän illallisella.

Ennen kaikkea tätä sairastelua ehdittiin viettää thanksgiving dayta amerikkalaiseen malliin Tommin koululla (ja saatiin varmaan mahapöpö tuliaisena). Tarjolla oli tietysti kalkkunaa ja lisäksi monenmoista mössöä. Tunnistin ainakin jotain leipäkuutioista koottua stuffinkia, joka olis kuulema oikeesti pitäny olla kalkkunan sisällä, mutta koska kalkkunaa ei meille kokonaisena näytetty, oli täytekin päässyt omaan kulhoonsa. Monet jutut muistutti yllättävän paljon suomalaisia joulupöydän ruokia vain pikkusen erilaisista aineista tehtyinä. Bataattilaatikko näytti ihan porkkanalaatikolta, karpalohillo puolukkahillolta, macaroni&cheese oli kuin makaroonilaatikkoa ja vihreät pavut se pakollinen jokin vihreä ja terveellinen. Professoreiden vaimot olivat pistäneet parastaan ja salaatteja oli noin kymmentä sorttia ja jälkiruokapöydässä oli ainakin viittä erilaista kurpitsatuotetta ja lisäksi erilaisia kakkuja ja keksejä. Mahat palloina sieltä sit pyörittiin kotiin.

Ruuan kimpussa Sami Romaniasta, Sokol Albaniasta,
 Nikki Hollannista ja Katy Jenkeistä

Ainiin ja nyt alan ehkä pikkuhiljaa oppimaan paikalliseen (Tommin koulun) pukukoodiin. Kun mulle sanontaan, että dresscode on formal, suunnittelen laittavani parhaat päälle. No onneksi en sit laittanut ihan parasta pikkumustaani, sillä kun saavuttiin koululle, huomasin, että tyypit on lähes normaalikuteissa. Monilla oli kyllä hame, mutta se oli tavishame ja Tommin puku kravatilla taisi olla ainoa laatuaan villapaitojen yms. not -so-formal vaatteiden joukossa. Eli seuraavalla kerralla en usko sitä mitä luulen kuulevani, vaan downgreidaan vaatteitani (+Tommin vaatteita) ainakin kolme askelmaa alaspäin ja sitten oon varmaan samoissa muiden kanssa. Oppia ikä kaikki vai miten se nyt menikään.

Thanksgiving ateriointia ennen sain kokea elämäni nopeimman kampaajakäynnin. Erään opiskelijan kampaaja sisko oli käymässä kaupungissa ja oli luvannut leikata hiuksia edulliseen hintaan, joten oltiin sovittu treffit koululle vähän ennen juhlien alkamista. Kampaaja saapui paikalle noin 45 minuuttia myöhässä ja leikkasi hiukset 15 minuutissa. Aikatauluun nähden mallikas suoritus. Nyt mulla on taas otsatukka.

Todistusaineistoa uudesta tukasta. Kampaaja Sofia reunassa vasemmalla.

Edittiin Suvin kanssa ennen sairauden päälle vyörymistä tutkimaan muutamat museot suhteellisen tarkasti ja päivittämään sivistystä uudelle tasolle van Gogheja, Rembrantteja yms. suurien taiteilijoiden tuotoksia tuijottelemalla. Ja tavoistamme poiketen ehdittiin hätäisesti vain yhteen kahvilaan koko vierailun aikana. Sen sijaan käytiin korkkaamassa shoppailukatu Kalverstraat, jonka kauppoihin en ollut vielä yhtään ehtinyt tutustua. Tommin "hieman" nihkeällä suhtautumisella tämän tyyppisiin yhteisiin ulkoiluretkiin saattaa olla vaikutusta asiaan...

Turisti kanaalin varrella

Myös Maija Liettuanmaalta vieraili Amsterdamissa pikaisesti ja ehdittiin paisuttaa mahaamme ehkä elämäni isoimmalla jäätelöannoksella ja intialaisen ravintolan antimilla, jossa ei suostuttu ottamaan maksua meidän ruokkimisesta.

Maija ikuistamassa jättiannoksia

Siinä ne nyt on. Täytyy mennä toistekin.