Uuden kodin ihme

Ehdittiin edellisen viikonlopun aikana muuttaa ja nauttia myös kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. Lauantaina pyöräilin parin Tommin opiskelukaverin, Olgan ja Lucian kanssa Zandfoordin hiekkarannoille ihastelemaan aurinkoa ja huomaamaan kuinka huonosti rantaelämään varustautunut olin (ei bikineitä, ei pyyhettä). Matkaa tuli yhteesä 60 km ja kuvittelin, että olen ihan naatti kun pääsen kotiin. Mutta ilmeisesti maaston tasaisuus autoi, sillä kotimatka taittui loppuun saakka suhteellisen reipasta tahtia. Nyt alan oikeesti ymmärtää miksi täällä on niin helppo pyöräillä. Harmi vaan, että se tarkottaa myös sitä, että kalorinkulutus per kilometri ei oo mitenkään huippuluokkaa. Antaumuksella nautitut stroopwaffelit (ja pullaleipä) alkaa jo näkyä vyötäröllä vimmatusta pyöräilystä huolimatta.

Olga, Maaret ja Lucia Zandvoordin rannalla

Varpaiden liottelua kylmässä vedessä

Lisää kuvia ja tekstiä katkoksen jälkeen...



Viime viikolla Tommikin joutui sit alottamaan koulumatkapyöräilyn todenteolla ja kunnioitettavasti pyöräilikin joka päivä kouluun ja takasin, riippumatta sateesta tai tuulesta. Hollantilaiset ovat tehneet sateessa pyöräilystä ymmärrettävistä syistä taidetta ja sateiden lisääntyessä oon löytänyt jos jonkinlaisia sateelta suojautumisvälineitä. Mielenkiintoinen ratkaisu näkyi teinipojalla, jolla oli reisiin tarranauhoilla kiinnitettävät sadekankaiset suojukset. Ei sit tarvinnu laittaa epäcooleja sadehousuja jalkaan (tosin en näidenkään viritysten cooliudesta menisi takuuseen), mut kovassa sateessa ei ehkä kovinkaan toimivat. Ehkä oikeesti käytännöllinen vois olla sellanen sadeviitta (Suomessa ajattelin, että vain keski-iän reilusti ylittäneet tädit käyttää sellaisia, mutta täällä olen tullu toisiin aatoksiin), joka laitetaan päälle normaaliin tapaan ja sit sen etuosa menee myös ohjaustangon yli eli suojaa sopivasti kädet ja jalat ja jopa kengätkin. En muuten tiedä onko tällainen sadeviitta ihan normiviitta Suomessakin. En vaan oo ikinä aikaisemmin kiinnittänyt niihin kauheesti huomiota.

Ostoslistalla sadeviitta tähän tyyliin

Ja sitten uuteen asuntoon eli kotiin. Muutto meni kevyesti kahden hengen voimin, vaikka laukkuja olikin kokonaista neljä, pahvilaatikkoja viisi ja lisäksi vielä monta nyssäkkää. Voiskohan aina elää näin kevyesti varusteltuna? Ainakin muuton lähestyessä.

Ollaan nyt asusteltu täällä jo viikko ja viihdytty erinomaisesti. Alue on muslimien, ilmeisesti marokkolaisten, kansoittama ja halal-lihakauppoja on joka kulmassa. Meidän talo ei ole isompien teiden vieressä, joten saadaan olla rauhassa liikenteen melulta. Välillä päästään osallisiksi naapurin tiskauslaulusessioita ja musiikinkuuntelua, mutta hän osaa laulaa ja omistaa hyvän musiikkimaun, joten ainakaan tähän asti suurilta ahdistuksentunteilta on vältytty. Tommi sai oman työhuoneen, jonka penkkiä on ahkerasti kuluttanut joka ilta mm. kreikan ja heprean sanoja opiskellen. 

Perjantaina käytiin Ikessa hakemassa pari pikkujuttua (ostoslistana A4-paperi täyteen kirjoitettuna) ja koti näyttää ja tuntuu nyt enemmän kodilta. Pahvilaatikoiden poistaminen nurkista, matto ja pari kasvia saa ihmeitä aikaan. Vaikka asunnon omistaja on ghanalainen nainen, on asunnon väritys yllättävän skandinaavinen eli vaalea. Vain keittiön yksi seinä on kirkkaan sininen, muuten värienkäytössä on säästelty, mikä sinänsä ei haittaa. Tykätään asunnon valoisuudesta.

Tässä vähän todistusaineistoa uudesta kodista. 

Olkkari

Lisää olkkaria

Makkari

Työhuone

Huussi

Tervetuloa kylään!